Otetta ja nostetta

Hianoa saada lumi ja pakkanen seuraksi myös tänne Ruutanaan. Syksy on mennyt aikasmoisella vauhdilla, on ollut kivaa: hallittua hässäkkää, me like. Näin vuoden lopussa kuitataan muutama projekti päättyneeksi, päättyminen ei ole loppu, vaan se voi olla uuden alku ja tuo varmasti aina jotain uutta. Viime aikoina olen pohdiskellut teeman otetta ja nostetta ympärillä, näiden teemojen osalta on menty myös konkretian tasolle. Otetta veteen haettiin Jarmo Hastin isännöimän triathlonviikonloppuleirin tunnelmissa Nokialla puolitoista viikkoa sitten. Nostetta myös omaan treenaamiseen saatiin. Loistoporukassa toteutui myös ennen leiriä mietinnässä ollut yhteisöllisyys ja uudet kohtaamiset. Leirin ensimmäisenä päivänä tutustuimme yhteisen tekemisen kautta, mikä huipenui ”lepakkovuoron” (kello 20.30 – 21.30) uinnin lopussa yhteiseen vesipiiriin monitoimialtaassa. Kuusitoista leiriläistä + me ohjaajat: minä ja Jamo muodostimme ison piirin monitoimialtaaseen, hands in hands vedessä piirinä juosten ja tuntien veden vastus sekä noste. Leiri sujui loistavasti, leiriläisiltä kerätyn palautteen tiimoilta voi todeta, että onnistuimme ja teimme asioita oikein. Uusia leirejä siis sunnitteluun.

Nostetta tuntuu koko Suomi nyt tarvitsevan. Pirkanmaan nosteeseen perehdyin maanantaina 25.11 osallistumalla Hotelli Rosendalissa järjestettyyn nuorten työllisyystilannetta pohtivaan seminaariin. Paikalla oli melkein 200 aihepiirissä tavalla tai toisella arjessa kiinni olevia toimijoita. Seminaarissa oli hyviä teemoja ja alustuksia, erityisesti iltapäivän paneelikeskustelu antoi paljon tietoa ja kokemusta kentältä. Jotta nuorten työllistyminen mahdollistuu mitä ote olla vahva ja kohtaaminen aito, työllisyyden kohentumiseen tarvitaan yhteistä tavoitetta ja nostetta. Ihan mielenkiinnosta olen perehtynyt muutaman isomman yrityksen strategiaan ja visioon, heillä ollut painopisteenä yhteiskuntavastuun kautta hienot projektit nuorten työllistämiseksi. Esimerkiksi Itella kouluttaa oppisopimuskoulutuksella tulevien postin jakeluautojen kuljettajia, opiskelua työn ohessa ja valmistumisen jälkeen työpaikka. Itse koen, että yksi suuri mielenkiinnon kohde oman ammatillisen kehittymiseni näkökulmasta olisi operoida ja toimia tuolla noste ja ote akselilla, valmentaen, kohdaten ja ohjaten nuoria työuralle. Olisi hienoa olla valmentamassa niin yrityksiä kuin nuoria, joilla suunta hakusessa tai hukassa. Suomi tarvitsee sanakaritarinoita, jokaisella tarinalla on oma merkityksensä.

Nosteen jatkuva buusti tarvitsee paloa. Ja palo on yksilöstä itsestään lähtevää tai ulkopuolelta tulevaa, saatua ja tarvittavaa. Nosteen yhteneä arvona on sitoutuminen, joka synnyttää intoa, millä palo saa polttoainetta ja noste mahdollistuu. Olen usein kuvaillut uusien kohtaamisten ja ideoiden taustaksi selitystä, ”ajauduin vain tilanteeseen”. No, reilu vuosi sitten ajauduin tilanteeseen missä kohtasin huipputriathlonisti Jarmo Hastin. Ensi kaudelle rakennan yhtenä tiiminjäsenenä Jamolle mahdollisuuksia pärjätä omassa lajissaan ja saavuttaa unelma. Tarina alkaa tammikuussa 2014 ja ultimaattinen päämäärä Jamolla on pärjätä Havaijin 2014 triathlonkisassa.  Laji mitä Jarmo edustaa on erityisen vahvassa nosteessa, harrastajamäärät ovat kasvaneet rajusti ja kilpailu aivan maailman huipulla on piinkovaa. Ote Jamolla on vahva, joten koen itse vahvaa paloa olla omalla panoksella mukana tiimissä nostamassa reilun viiden miljoonan kansakunnasta miestä maailman kärkeen.

Vapaauinnin tekniikassa tulee tärkeiksi asioiksi ote veteen, ja nosteen optimointi. Mielestäni myös ote elämään tuo vahvan nosteen, joka antaa uskoa tulevaan; maailma on täynnä mahdollisuuksi, ne pitää vain löytää. Hyvää löytöretkeä kaikille!